Työmarkkinajärjestöt

Työmarkkinajärjestöt ovat Suomessa tärkeitä. Ne neuvottelevat ja sopivat keskenään tai maan hallituksen kanssa työelämän sopimuksista ja säännöistä. Tämä on kolmikantaisuuden periaate eli kolmikanta, kuten puhekielessä sanotaan. Kolmikanta tarkoittaa, että työntekijöiden ammattiliitot, työnantajien järjestöt ja maan hallitus tekevät yhteistyötä ja neuvottelevat.

Työntekijöiden keskusjärjestöt ovat

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK
Toimihenkilökeskusjärjestö STTK
ja akateemisesti koulutettujen AKAVA.

Työnantajien keskusjärjestöjä ovat

Elinkeinoelämän keskusliitto EK
Kunnallinen työmarkkinalaitos KT
Valtion työmarkkinalaitos
Kirkon sopimusvaltuuskunta.

Työmarkkinaratkaisut eli ketkä päättävät palkoista ja muista työasioista

Kun keskusjärjestöt (SAK, STTK, Akava ja EK) sopivat maan hallituksen kanssa palkoista, se on tulopoliittinen kokonaisratkaisu eli tupo. Silloin sovitaan palkkojen lisäksi muista talouspolitiikan asioista, kuten veroista ja sosiaaliturvasta. Käytännössä palkat, verot ja hinnat pyritään pitämään sopusoinnussa keskenään.

Kun keskusjärjestöt tekevät keskenään sopimuksen palkoista ja muista työehdoista, on kyseessä keskitetty ratkaisu. Jäsenliitot neuvottelevat omat työehtosopimuksensa sen pohjalta. Valtio ei ole tässä mukana.

Kun keskusjärjestöt päätyvät siihen, ettei keskitetty ratkaisu ole mahdollinen, liitot alkavat neuvotella keskenään. Tällöin syntyneet ratkaisut ovat liittoratkaisuja.